Heräsin tänä aamuna uneen, jossa olin auttamattomasti myöhässä. Minun olisi pitänyt olla unessa jo perillä, mutta olin vielä lähtöasemissa. Lieköhän uneni kuvannut tämän viikon tehtäväni tilaa, joka ei taida valmistua ajallaan.

Tehtävä on silti mielenkiintoinen ja haasteellinen. Minä kyllä omistan kameran, mutta siinä ei ole videointi mahdollisuutta. Sen sijaan huomasin, että kännykässäni on se mahdollisuus, en vain ole käyttänyt sitä. Kiva, kun löytää joka päivä jotain uutta ja ihmeellista.

No, ei kun hommiin. Töiden jälkeen aloin tutkia kameraani ja muutamien kantapään kautta kokeiltujen otosten jälkeen sain tallennettua kameraani pätkän kuvaa, musiikkia ja tervehdyksen. Musiikkista minulla ei ole tekijänoikeuksia, mutta se soi vaimeasti taustalla (sarjassamme selitykset, joilla ei taida olla mitään virkaa). Olin jo tyytyväinen tähän. Lisäksi huomasin, että tämä tuotti tyydytystä ja iloa sisimmässäni, olkoonkin että lopputulos voi olla  ihan mitä vaan.

Tämän jälkeen menin lukemaan oppaasta kuinka video tallennetaa nettiin, eli tässä tapauksessa ajattelin youtubia. Toiseksi huomasin, että minulla ei ole työkännykässäni tällä hetkellä mahdollisuutta lähettää videoleikettä eteenpäin, eli en voi lähettää, enkä vastaanottaa kännylläni sähköpostia. No en lannistu tästä, vaan aioin huomenna marssia organisaation huipulle ja pyytää nöyrästi tätä mahdollisuutta. 

Toivoa sopii että huomenissa saan myös kirjauduttua youtubiin ja lisättyä sen videonpätkän myös tänne, sillä sitten tekin ilahdutte. Tuntuu kuin olisi pieni lapsi, joka saa omin pikku kätösin aikaan ensimmäisen piirustuksensa, joka on omasta mielestä hieno ja josta muut eivät ymmärrä juurikaan mitään.

Jatkuu...