Toisinaan tai voisko sanoa harva se päivä, eteen tulee asioita ja tilanteita ettei tiedä miten tästä jatkaa eteenpäin. Nuorempana sitä oli malttamaton ja asiat olisi pitänyt saada ratkaistua heti, tässä ja nyt! 

Monesti illalla nukkumaan käydessä on kiva ajatella, että asiat näyttävät taas aamulla selkeämmältä. Niin nytkin. Vaikka tuosta edellisestä postauksestani on kulunut jo useita öitä, on se van vahvistanut käsitystäni siitä, että ihmisen aivot ovat ihmeellinen keksintö. 

Siispä sain tehtyä videoni ja laitettua sen youtubiin kaikkien hankaluukisen jälkeen ja sitten myös tuonne lintulaudalle, mutta jokin siinä kuitenkaan kummitteli, kun en saanut sitä tänne blogiin. Kunnes yhden kerran oikein lamppu syttyi päässäni ja tajusin, että selainhan se siellä taas kummittelee, eli explorer ei oikein pelitä näissä kuvioissa.

Eipä muuta kuin mukavaa syksyä näin videonpätkän kera!

Erja

 

 

Heräsin tänä aamuna uneen, jossa olin auttamattomasti myöhässä. Minun olisi pitänyt olla unessa jo perillä, mutta olin vielä lähtöasemissa. Lieköhän uneni kuvannut tämän viikon tehtäväni tilaa, joka ei taida valmistua ajallaan.

Tehtävä on silti mielenkiintoinen ja haasteellinen. Minä kyllä omistan kameran, mutta siinä ei ole videointi mahdollisuutta. Sen sijaan huomasin, että kännykässäni on se mahdollisuus, en vain ole käyttänyt sitä. Kiva, kun löytää joka päivä jotain uutta ja ihmeellista.

No, ei kun hommiin. Töiden jälkeen aloin tutkia kameraani ja muutamien kantapään kautta kokeiltujen otosten jälkeen sain tallennettua kameraani pätkän kuvaa, musiikkia ja tervehdyksen. Musiikkista minulla ei ole tekijänoikeuksia, mutta se soi vaimeasti taustalla (sarjassamme selitykset, joilla ei taida olla mitään virkaa). Olin jo tyytyväinen tähän. Lisäksi huomasin, että tämä tuotti tyydytystä ja iloa sisimmässäni, olkoonkin että lopputulos voi olla  ihan mitä vaan.

Tämän jälkeen menin lukemaan oppaasta kuinka video tallennetaa nettiin, eli tässä tapauksessa ajattelin youtubia. Toiseksi huomasin, että minulla ei ole työkännykässäni tällä hetkellä mahdollisuutta lähettää videoleikettä eteenpäin, eli en voi lähettää, enkä vastaanottaa kännylläni sähköpostia. No en lannistu tästä, vaan aioin huomenna marssia organisaation huipulle ja pyytää nöyrästi tätä mahdollisuutta. 

Toivoa sopii että huomenissa saan myös kirjauduttua youtubiin ja lisättyä sen videonpätkän myös tänne, sillä sitten tekin ilahdutte. Tuntuu kuin olisi pieni lapsi, joka saa omin pikku kätösin aikaan ensimmäisen piirustuksensa, joka on omasta mielestä hieno ja josta muut eivät ymmärrä juurikaan mitään.

Jatkuu...  

Minulla on ollut tili muutaman tovin tuolla naamakirjassa, mutta en ole oikein, niin sanotusti hurahtanut siihen, ainakaan vielä. Sanon näin, koska sanotaan, että koskaan ei kannata sanoa "EI KOSKAAN". Mesettäminen oli ennen naamakirjaa ja twiittaaminen, ehkä täällä suomessa, sen jälkeen ja mitä kaikkea siellä maailmalla keksitäänkin. Kävin jopa katsomassa tuon facebookin perustajasta kertovan leffankin.

Olen tässäkin asiassa vähän vastarannan kiiski. Satuitteko muuten huomaamaan taannoin televisiosta Iiro Rantalan vauhdikasta menoa, tässä yksi sellainen tuolta youtubesta, nettiriippuvaisen virsi. Okei, en halua tällä sen kummemmin osoitella ketään tai mitään, mutta kun päivän istun ja juttelen koneeni kanssa, joo ihan totta, väliin on pakko tehdä illalla jotakin muutakin.

Myönnän, että yhteydenpito muualla asuviin sukulaisiin ja tuttuihin on helpompaa facebookin välityksellä, kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Kiitos muuten Karoliinalle ja Terhille noista hidastamisen linkeistä, elikkä kyllähän täältä löytyy jokaisen makuun jotakin. En ajattele nyt tässä vaiheessa perustaa yhtään facebook ryhmää. Töissä meillä on parilla työalalla ryhmät, toinen on suljettu ja toinen avoin Kohtaamispaikka Porstuan sivut.

 

Tänään perjantaina vapaalla on aikaa nauttia syysmyrskystä. Katson ikkunasta kuinka tuuli heiluttaa suurta koivua pihallani ja ravistelee lehtiä rajusti, yrittäen tipauttaa viimeisenkin, joka pitää vielä kiinni kesästä ja elämästä.  Ihanaa myös tuo värikylläisyys, miten luonto hehkuu ennen kun painuu maate, herätäkseen taas keväällä. Yritän ladata tähän yhden kesäkuvan, saa nahdä onnistunko? Muistuttamaan vielä kesän heleydestä.

Nyt on sunnuntai enkä vielä onnistunut tuo kuvan lisäämisessä, tai itseasiassa onnistui, mutta ei haluttuun paikaan. Minua vähän häiritsee, kun en saa ulkoasullisesti tätä blogia halutun näköiseksi. Haluaisin että tekniikka on ensin kunnossa, jotta voi keskittyä sisältöön. Sen sijaan kokeilen tätä linkin lisäämistä, jossa kerrotaan hyvän blogin rakennuspalikat,  joka näköjään onnistui.

Olen pitänyt tätä ensimmäistä blogikirjoitustani vähän päiväkirjamallisesti, eli lisännyt pieniä tekstinpätkiä parina pääivnä ja yrittänyt näprätä tuota tekniikaa kohdallen, jota en kuitenkaan vileä hallitse. Lisäksi olen ymmärtänyt että kommentoinnin tulee tapahtua täältä blogin kautta. 

Kiva tutustua uusiin ihmisiin rakkaat kurssitoverit. Tänään ei vielä ollut kovin paljon kommentoitavaa eli postauksia oli aika vähän. Antero Virta olet uusi tuttavuus ja kävin kurkkaamassa blogiasi. Heippa Aila ja kiva kun olet myös mukana, en vain löytänyt blogiasi.